Kakkoset jäällä

Toisen vuoden metsäopiskelijat lähtivät tiistaina 15.2. kirpeässä pakkassäässä tutustumaan jäätiehen Kangasalle. Retki oli osa Kuljetusmenetelmät ja ­­-kalusto -kurssia ja tavoitteena oli tutustua jäätiehen puutavarakuljetuksen näkökulmasta. Pakkasta oli aamulla reilu parikymmentä astetta, kun pakkauduimme koulun autoihin. Perille päästyämme aurinko oli jo nousemassa, joten saimme hienon auringonpaisteen retkellemme. Jäätie on 30 metriä leveä väylä.

Vesijärvelle oli tehty parinsadan metrin jäätie suurehkoon saareen, jossa hakkuut oli juuri aloitettu. Jään paksuus oli 110 cm ja tietä oli jäädytetty 30 metrin leveydeltä. Tällä paikalla veden syvyys on noin 3 metriä eikä virtauksia ole. Saaressa kävimme katsomassa hakkuutyömaata ja olimme paikalla juuri sopivasti, kun auto tuli hakemaan ensimmäistä kuormaa.
Tällä jäätiellä maksiminopeus on 15 km/h ja tien pitäisi kestää 70 tonnia painoa. Tiellä ajettiin kuitenkin varmuuden vuoksi 50 tonnia kerralla. Jää piti hienoa ryskettä ja pauketta vaikka auto ajoi hitaasti. Sieltä se kuorma tulee! Jään ryske alkoi heti, kun auto ajoi jään puolelle.

Päivä oli antoisa ja pääsimme kuulemaan ostomiehen, tien jäädyttäjän sekä autokuskin kommentteja jäätiestä, sen tekemisestä ja sillä ajamisesta. Opimme jäätien tekemisestä ja siitä kuinka tällainen saarihakkuu ja jäätieprosessi lähtevät käytännössä liikkeelle. Saaressa oli jo syksyllä käyty soutaen katsomassa leimikko valmiiksi ja tässä talvella tehdään vielä maanmuokkaus uudistusta varten. Autokuski kertoili jäätiellä ajosta.

Tarpeeksi jäädyttyämme palasimme koululle sulamaan ja päivä jatkui koululla sisätiloissa Yritystoiminnan perusteet -kurssilla, jossa tutustumme muun muassa eri yritysmuotoihin, yrityksen perustamiseen ja rahoitukseen. Lisäksi tässä jaksossa kakkoset tutustuvat työkonetekniikkaan.
Tavallisen koulutyön ohessa toisen vuoden opiskelijoilla on päävastuu metsäopiskelijoiden Talvikisojen järjestämisestä. Parinsadan opiskelijan talvitapahtuma järjestetään TAMKissa maaliskuussa. Lisätietoja tapahtumasta http://www.metsakisat.com/

Teksti ja kuvat: Silja Markkola

Tietojärjestelmiin tutustumassa

Nelosvuosikurssi aloitti helmikuun reippaasti suuntaamalla jo ani varhain bussilla kohti pääkaupunkiseutua. Tiistaina 1.2. Kuntokadun puoleisella pihalla odotellut bussi täyttyi ajallaan ja auto nytkähti liikkeelle klo 6.30 niin kuin oli suunniteltukin. Moni matkustaja kuitenkin hyödynsi menomatkasta suurimman osan nukkumiseen. Olihan vielä hyvin pimeääkin, joten kieltämättä oli mukavaa vielä levähtää ennen päivän ohjelman alkamista.

Olimme liikkeellä metsätietojärjestelmien merkeissä ja ensimmäinen matkakohteemme oli metsätalouden kehittämiskeskus Tapio Helsingin Malmilla. Vierailun aiheena siellä oli tutustuminen uuteen metsävaratiedon keruumenetelmään.

Saavuimme perille aikataulun mukaan.Tässä vaiheessa kaikki olivat jo virkeitä ja talvisesta päivästä näytti sään puoleen tulevan kaunis eikä järin kylmäkään. Tapiossa meitä odotti miellyttävä luentosali valmiina aamukahvien kera ja kaikkien asetuttua paikoilleen alkoi päivän ohjelma. Saimme kuulla mielenkiintoisen, havainnollisen ja kattavan esityksen metsävaratiedon keruuprosessista. Pari tuntia kuluivat nopeasti ja tietämyksemme lisääntyi tuntuvasti. Esityksen aikana luennoitsija ehti myös vastata useisiin yleisön esittämiin kysymyksiin. Luennon lomassa meille näytettiin myös joitain oleellisia järjestelmän toimintoja. Hiukan sormet syhysivät ajatuksesta päästä itsekin järjestelmää räpeltämään....Lopuksi luennoitsija kertoi meille myös kokemuksiaan kyseisen tietojärjestelmän kehittämistyöstä, johon hän oli Tapiossa osallistunut. Kiitimme tyytyväisinä ystävällisestä vastaanotosta ja tehokkaan kaksituntisen annista.



Tapiosta jatkoimme matkaa Tikkurilaan Metsähallitukselle. Ennen ohjelman alkamista nautimme maittavan lounaan ja sen jälkeen siirryimme luentosaliin. Isäntäväki selvitti meille ensin kokonaiskuvaa luonnonvaratietokannan rakenteesta ja paikkatiedon osuudesta siinä kokonaisuudessa. Tauon jälkeen tutustuimme vielä puunhankinnan järjestelmiin ja lopuksi saimme kuulla tietojärjestelmäprojekteista.
Ei aikaakaan, kun kello lähestyi jo puolta neljää. Bussi olisi pian odottamassa, joten kotimatkalle oli lähdettävä. Päivän antina olimme saaneet tuntumaa kahden metsäalan organisaation metsällisistä tietojärjestelmistä. Siinäpä sitä oli sulattelemista kotimatkalle ja myöhemminkin. Onneksi saimme luentojen materiaalin mukaan, joten on jälkeen päin helpompaa palautella asioita mieleen.
Monenmoisista osioista näyttävät järjestelmät rakentuvan. Paljon on käyttäjiä eri tasoilla, kehitystyötä ja päivittämistä tehdään koko ajan. Ja sitten kun järjestelmä on valmis, on aika ruveta suunnittelemaan uutta, muuttuneita olosuhteita paremmin palvelevaa järjestelmää. Sellaista tämä elämä on, jatkuvaa kiertokulkua.

Kiitokset isännillemme ja emännälle järjestelyistä ja vastaanotosta. Päivä oli pitkä, mutta antoisa. Kun kerran reissuun lähdetään, niin kannattaa sitten olla koko rahan edestä.

Teksti: Eeva Sundström