Päivä nopean konseptoinnin työpajalla Mäkelän lomatuvilla Ruovedellä

Yksi opintopiste yhdessä päivässä? Kyllä! Tämä on mahdollista suorittaa nopean konseptoinnin työpajalla. Keskiviikkona 28. 03. 2012 lähdimme Antti Luomalan kanssa edustamaan metsätaloutta maaseutumatkailua tarjoavalle Mäkelän lomatuville. Työpaja toteutettiin yhdessä TAMK:n liiketalouden-, fysioterapian- ja viestinnän opiskelijoiden kanssa ja sen tarkoituksena oli pienryhmissä tuottaa Mäkelän lomatuville uusia ja toteuttamiskelpoisia kehittämisideoita maatilamatkailuun.

Päivä oli hyvin antoisa, ei pelkästään saadun opintopisteen, vaan myös kokemuksen perusteella. Päivästä saimme myös lisää potkua tekemäämme liiketoimintasuunnitelmaan, joka on osa kolmannen vuosikurssin opintoja.

Työpaja poiki meille myös projektiluontoisia hommia. Muun muassa Antti Luomalan esityksessään ideoima lomatupien vieraille suunnattu monikielinen metsätaitorata sai maatilan isännältä positiivisen vastaanoton. Kenties tulemme tämän vielä toteuttamaan yhdessä metsäopiskelijain voimin.

Mäkelän Lomatupien emäntä esittelemässä maatilamatkailu-kohdetta vuokrattavan rantamökin terassilla.

Teksti: Juha Ruuska 09IM, Kuva: Jasmine Pitkämäki TAMK/viestinnän opiskelija

Metsäpilkki 2012 - Vilppiä ja villejä ahvenia

Maaliskuu 26. käytiin Tampereen ammattikorkeakoulun metsäopiskelijoiden historian ensimmäiset pilkkikilpailut. Maanantai-aamun tyyni ja aurinkoinen keli antoi uskoa heti koulunjälkeen klo 15 alkavalle tapahtumalle. Näsijärven jäälle päästyämme keli kuitenkin muuttui perusteellisesti pilvipeiton ja navakan tulen kautta vaakasuoraksi räntäsateeksi. Miehistä otettiin nyt todellakin mittaa.
Makkaranuotio oli suuri vetonaula. Kisojen kovin makkaransyöjä Jyri Hakulinen ja kumppanit tulen äärellä.
Joonas Vaaramaa ja kilpailujen suurin kala.
Keli oli karua, niin olivat miehetkin. Punnituksen koittaessa jäällä oli enää kypsiä harvassa..

Jäälle asti selviytyi parisenkymmentä karaistunutta metsäopiskelijaa ja yksi opettajamme. Vaikka Näsiselän pinta-ala onkin reilu 25000 hehtaaria niin pilkkipaikkanamme toimi yksi selkämatalikko Kaupinojanlahden edustalla. Keliin nähden kalaa kyllä nousikin varsin mukavasti! Kilpailun palkinnot lahjoitti metsätalouden koulutusohjelma.

Palkintopallin valloittajat:
1. Juha Ruuska 1200g
2. Joonas Vaaramaa 830g
3. Eetu Suvanen 560g

Suurin kala
Joonas Vaaramaa, ahven 400g


Diskattu
Manne Viljamaa 1830g. Tuomaristo ei hyväksynyt saalista elottomien ja pyyntipaikkaan nähden vääränväristen kalojen vuoksi


Sinisessä pussissa Mannen vaaleat "vilppikalat", vihreässä pussissa kirjoittajan elävät saaliskalat. Väriero on melkoinen.

Teksti: Juha Ruuska 09im, Kuvat: Janne Oikarinen 11im & Juha Ruuska

Talvikisat Evolla 9.-11.3.2012

Tampereen urhea 12-hengen joukkue hyppäsi reissun selkään perjantai-iltana kun jo valmiiksi Rovaniemen ja Tuomarniemen opiskelijoilla ladattu tilausbussi saapui iloisesti TAMKin pihaan. Reissumme moottoritietä Hämeenlinnan kautta kohti Evon metsäkampusta sai alkaa!
Määränpäässä ostimme kisapassit ja kisailuohjeet karttoineen, kisaisännät neuvoivat meidät majoitustiloihin joina toimivat luokkahuoneet. Samassa 30-hengen tilassa majoituimme yhdessä jo matkalla tutuksi tulleiden Tuomarniemen opiskelijoiden kanssa.


Vielä samana iltana oli edessä MEOLin hallituksen vuosikokous, jonka kesto venyikin lähelle puoltayötä. Tampereelle uudeksi MEOLin edustajaksi valittiin Tuukka Mäkiranta 11im–luokalta, onnittelut Tuukalle! Silja Markkola lupautui jatkamaan vielä kevääseen asti hallituksen rahastonhoitajana. Itse olen jäämässä vielä kolmannelle kaudelle SMULLin opiskelija-edustajaksi.

Ilta jatkui saunomisen, saunajuomien ja leppoisan yhdessäolon merkeissä. Tampereen porukka eksyi mm. paikalliselle Kluupeni -areenalle, jossa oli käynnissä hirmuiset reivi-bileet. Jossain vaiheessa tuli nukkumaankin käytyä, sillä aamulla sitä huomasi heränneensä ihan omalta pediltään, jona minulla näytti toimivan lattian pehmusteeksi laitettu takki sekä tyynynä toimiva villapaita. Aamu lähtikin yllättävän hyvin käyntiin jo klo 8 alkaneella aamupalalla Evon paikallisessa kouluruokalassa. Aamupalan jälkeen minä ja Kokkosen Pauli vakavoiduimme hetkeksi ja lähdimme yhteistuumin kohti majoitustiloja, edessä oli suksien huollot!


Lauantaiaamuna 10.00 opiskelijoiden SM-metsätaitokilpailut avasi kilpailujen johtajana toiminut Evon opettaja pitämällään puheellaan. Siinä käytiin läpi mm. kilpailurataa (7km hiihtolatu), sekä radan tehtävärastit (8kpl). Kilpailu käytiin perinteisellä tyylillä ja keli oli ladun kannalta lennokas suojasää. Kuitenkin heti startin jälkeen pumppu tuntui hakkaavan viimeisiään ja hiihtäminen kävi hyvin raskaaksi. Onneksi 1. tehtävä oli melko pian startin jälkeen. Puuston tilavuutta mittaillessa syke kerkesi tasaantumaan. Radan loppuosa sujui samaa kuviota toistaen ja loppu meni rutiinilla.

Edessä oli palkintojenjako, jossa pidin pienimuotoisen puheenkin SMULLin puolesta. Tulosten selvittyä tunsin että nyt lykästi oikein olan takaa ollessani yleisessä sarjassa toisella sijalla. Palkintojenjaossa itseäni ei sen sijaan lykästänyt, sillä pääpalkintona ollut uusi Stihlin moottorisaha jäi harmittavasti parinkymmenen pisteen päähän. Kokkosen Pauli kilpaili taitosarjassa ja sijoittui tuloksissa puolen välin tuntumaan. Arvokasta metsätaitokokemusta saimme molemmat lisää, sehän tässä on kaikista tärkeintä. Kehittävää on nähdä välitön palaute omiin mittaustuloksiin.

Lauantai-päivä jatkui kisailulajien merkeissä. Jo minun ja Paulin ollessani metsätaidoissa, oli Tampereen pojat ottaneet kolmoisvoiton metsurisaappaanheitosta Jyri Hakulisen johdolla. Seuraavana oli vuorossa Mölkky, jonka mestaruutta Tamk puolusti Nikkarilasta sen syksyllä napatessaan. Mölkyssä käytettiin kuitenkin Evon omia sääntöjä, jotka eivät olleet missään mielessä hyväksyttäviä. Protestit eivät auttaneet ja Poika riistettiin Tamkilta katkerasti pois jonnekin päin Suomea.


Kisailut olivat kuitenkin vielä kesken. Seuraavana lajina oli köydenveto, jossa joukkue oli 4xmies + 1x nainen. Myöskin tässä lajissa Tamkilla oli mestaruus viimekisoista puolustettavanaan. Kilpailut olivat kovia, ja kaksi kovinta pääsi finaaliin. Finaalissa taisteli Joensuu Tamperetta vastaan. Finaalin alku lähti lupaavasti käyntiin ja Tampere sai vedettyä Joensuun sakkia metritolkulla. Jossain vaiheessa pito kuitenkin loppui kesken ja Joensuu otti voiton, mutta ei millään helpolla. Tässä liki minuutin mittaisessa suorituksessa kannustusjoukoissa olleella kirjoittajalla lähti ääni huutamisesta.


Tampereen joukkue kisatunnelmissa.
Päivällinen maistui hyvälle koulun ruokalassa nautittuna. Fiilikset lähtivät taas verensokereiden mukana kaikilla jyrkkään nousuun.
Edessä oli kisailulajeista vaativin; hankijalkapallo. Jalkapalloa tuli katsomaan myös entinen oppilaamme, nykyinen selväpäinen insinööri Perttu Teikari. Se jos mikä kertoo lajin arvostuksesta kun TAMKista valmistunut insinööri ajaa autolla kentän laidalle, kävelee kentän viereen ja pystyy aiheuttamaan selvinpäin hämmennystä Tampereen vastustajajoukkueille. Oliko kiinni tuurista, taidosta vai peräti metsän futsal -vuorojemme tuomasta kokemuksesta, mutta voittohan sieltä Tampereelle tulikin. Maalissamme ollut Jyri Hakulinen ei päästänyt ainuttakaan maalia taaksensa koko turnauksen aikana. Myös pelaajakonkarimme Joonas Vaaramaa säilytti kaikki luunsa ehjinä. Näin ei ole aina aivan ollut.

Ilta jatkui voitonjuhlien merkeissä. Meillä Tampereen leirissä tunnelma oli katossa ja voitonmalja oli ansaittu. Illan ohjelmana oli järjestetty bussikyydit Lammin keskustaan ja tapahtuman kisapassilla pääsi ilmaiseksi sisään Lammin kuumimpaan bilepaikkaan: Lamminhoviin. Tanssilattia oli lauantai-iltana aivan tupaten täynnä vihreitä haalareita. Välillä tämä villiintynyt metsäkansa sai aikaan valtavia, koko baarin kiertäviä juna-ilmiöitä. Villejä oli myös tanssilattialle yllättäen ja aavistamatta syntyneet tanssiringit. Sinne pahaa-aavistamaton allekirjoittanutkin taisi kerran joutua, ei siitä sen enempää.. Bussi toi meidät takaisin ja saunominen jatkui Evon kampuksella. Aamutunneilla taisi väsymys kuitenkin viedä voiton ja nokoset ottivat vallan kisailijoista.

Aamu valkeni aamupala-huutoihin. Kiinteä ravinto tuntui taas yllättävän hyvältä tyhjässä mahalaukussa, vaikkei pahemmin syödessä maistunutkaan. Viimeisenä ennen kotiinlähtöä ollut palkintojenjakotilaisuus toi reilusti painoa Tamperelaisten retkireppuihin. Meno jatkui vielä bussissakin Tampereelle asti, joillakin kenties vielä siitäkin eteenpäin.

Nikkarilassa kesäkisoissa 2011 voitetut ja Evolla talvikisoissa 2012 menetetyt pojat odottavat taas ensi kisoissa..
Seuraavat metsäkisat Kesäkisat 2012 järjestetään ensi syksynä 4.-6.10. Tuomarniemellä Ähtärin suunnalla. Suosittelen lämpimästi myös uusia kisailijoita maistamaan metsäkisojen taikaa. Reissu odottaa kokijaansa!

Teksti ja kuvat: Juha Ruuska 09im

Envejen opetuspäivä Kurussa 07.03.2012

Kolmannelle vuodelle sijoittuva metsäneuvontakurssi pitää sisällään paljon mielenkiintoista puuhaa. Kurssin ehdottomasti parasta antia oli 1. vuotta Tamkissa opiskelevien envejen (Environmental Engineering) perehdyttäminen metsätalouteen englanninkielellä opettaen.

Opettajina toimimme me 3. vuoden metsäopiskelijat pareittain ja tarkoituksena oli soveltaa niin Englanninkurssien oppeja, -kuin myös metsäneuvonnankurssilla opittuja metsäneuvontataitoja. Opetustilanteet oli jaettu siten että osa opetuksesta annettiin ensin sisätiloissa PowerPointin välityksellä ja toinen osa opetuksesta pidettiin Kurun metsissä rastiopetuksena.

Kurun paksulumiseen metsään oltiin jo alkuviikosta käyty tekemässä rastit opetustilanteita varten. Bussi ja kenttälounas oli myös tilattu jo etukäteen valmiiksi oppilaiden toimesta. Kaikki oli valmiina!


D-Day koitti Keskiviikkona 07.03. Vanha kunnon RGT pärähti klo 8 laakista käyntiin tumman savupilven saattelemana. RGT hoiti virkaansa huoltoautona rasteilla ja sillä oli myös tarkoituksena noutaa tilatut sapuskat Kurun metsäkoulun keittiöstä. Itse onnistuin jättämään vanhan auton jumiinkin aamutuimaan Kurun mäkisillä metsäteillä kikkaillessa. Onneksi auton kyydissä oli tullut mukaan poikkeuksellisen vahvoja työntömiehiä. Parin pienen klapin avulla eturengas saikin vihdoin kitkaa allensa ja tilanteesta selvittiin.

Klo 10 aikaan Kurun saapui linja-autollinen monikansallisia envejä matkaoppaanaan Miika Turkulainen. Nuotio oli jo valmiiksi pistetty tulille ja aurinko hymyili kauniimmin kuin sata morsianta. Hymy tarttui myös meidän kaikkien paikallaolijoiden kasvoille, positiivinen asenne sai pakonomaisen koulusuorittamisen unohtumaan ja rastien pitäjät suorittivat hommat erinomaisella tavalla, osin alipukeutuneet envitkin jaksoivat hymyillä ja näyttivät viihtyvän metsässä.


Ruokailun kerrotaan olevan aina päivän kohokohta ja niin se tuntui olevan tälläkin kertaa. Paikallisessa Amicassa kokattu hernerokka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Ruokailun kruunasi vieressä suurilla liekeillä roihunnut lämmittelynuotio, jossa nälkäisimmät paistoivat myös makkaraa. Ruokailun jälkeen oli mukava palata maha täynnä metsään. Viimeiset rastit mm. metsän uudistuksesta ja taimikon hoidosta vedettiin hyvillä mielillä pois alta. Edessä oli paluu kotiin.

Kiitoksia kaikille päivässä mukana olleille! Mukavat muistot jäivät mieliin.

Teksti ja kuvat: Juha Ruuska 09im

Harjoittelupaikkatilanne erinomainen!

Metsätalousinsinööriksi opiskelussa on harjoittelua yhteensä 30 opintopistettä eli viiden kuukauden verran. Tänä keväänä ei harjoittelupaikoista ole ollut pulaa – lähes päivittäin tulee tarjouksia eri työnantajilta. Kolmannen vuoden opiskelijoista jo puolet on sopinut harjoittelupaikastaan.

Toisesta puolikkaastakin usealla on jo kohde tiedossa, mutta ei vielä vahvistettuna. Saattaakin käydä niin, että muutama myöhään asialle heräävä työnantajataho jää vielä ilman harjoittelijaa, ainakin TAMKin sellaista.

Myös valmistuvien työpaikkatilanne vaikuttaa hyvältä. Neljännen vuosikurssin opiskelijoista usealla on koulutusta vastaava työpaikka jo nyt, vaikka opiskeluakin on vielä vähän jäljellä. Pari nopeinta ehtii saada tutkintotodistuksensakin vielä tämän kuun aikana.


Teksti:Ari Vanamo, metsätalouden koulutusohjelman koulutuspäällikkö

Ensiharvennuksella loppuvuoden hämärässä

Ensimmäinen vuotemme TAMKin metsälinjalla oli edennyt jo syyslukukauden viimeisille pimeille viikoille, marraskuun loppuun. Pirkanmaan maisema oli vielä talvea odottava...Urheina metsän opiskelijat valmistautuivat tulevaan koitokseen, osa muita innokkaampana - päästiinhän nyt vaihteeksi tositoimiin pitkältä tuntuvien luentopäivien välissä. Allekirjoittaneelle alkava ensiharvennusharjoitus tosin oli vasta lukuvuoden ensimmäinen käytännön työharjoitus, sillä aikaisempi taimikonhoito jäi työkokemuksen avulla väliin... Ei tälläkään kertaa silti ole koko luokka sorvin äärellä, sillä muutama ehkä onnekaskin metsätaistelija oli päässyt myös tällä kertaa livistämään jollakin itsetekaistulla lapulla harjoituksesta. Vitsi, vitsi... Varmasti fiilikset olivat jännät, sillä osa ei ollut aikaisemmin edes koskenut moottorisahaan. Ei hätää - näin ei tarvinnut ollakaan! Sitä vartenhan tässä oltiin harjoittelemassa. Tiedossa oli, että tuleva haaste kohdattiin parityönä, joten tarkkakorvaisimmat saattoivat laittaa tuossa vaiheessa oman turvallisuutensa vuoksi ylös kenen kanssa ainakaan eivät mielellään lähteneet metsään. Kyllä, tämäkin oli vitsi. Joka tapauksessa seuraavat kuusi opiskelupäivää tulivat vierähtämään metsän opiskelijoille kotoisassa ympäristössä eli metsässä. Oli mukavaa päästä tekemään välillä jotakin käytännössä!

1.päivä, tiistai 29.11.2011
Urakka alkoi valistavalla turvallisuusluennolla klo 8.15. Itse ajattelin luennolla kuunnellessani että on todella paljon asioita joihin sahaamisessa tulee kiinnittää huomiota: puun kaatamisesta, kaadon valmistelusta, työturvallisuudesta ja ergonomisesta työskentelyasennoista muun muassa. Kotona sahatessa kaikki oli tuntunut paljon yksinkertaisemmalta, tosin oli ne puutkin itselläni paljon pienempiä kun polttopuita vain sahasin yksikseen. Luennon asioista soitin illalla kotiinkin isälle: ”Olet opettanut väärin, näin se oikeasti tehdään” Moni asia meni aamutorkkuisuudesta johtuen vähän ohi korvienkin, mutta ajattelin että kyllä se siitä kun päästään teoriasta käytäntöön. Maastoon päästiin puoleltapäivin. Harjoittelimme suunnistusta kuviolle ensimmäiseksi. Se alkoi parkkipaikalta ja yritimme samalla suunistaessamme keskittyä mahdollisen korjuureitin valintaan. Jostain kumman syystä metsätaistelujoukkomme hajaantui kolmeen eri reittiä pitkin suunnistavaan ryhmään, vaikka kuvion pitäisi olla sama kaikille? Lopulta kaikki löysivät perille ja päästiin tutustumaan sahan käynnistämiseen. Kaikki oppivat sen ilmeisen nopeasti ja ripeästi siirryttiin siihen mitä kaikki odottelevatkin ettei tuu kylmä eli harvennustöihin. Tai ei päästykään – Vielä! Ensin harjoiteltiin kaatokoloja. Mitä hassumpia versioita niistä alkuun tulikin. Kyllä se tästä!

2.päivä, keskiviikko 30.11.2011
Eilen sahankäytön perusteet opeteltiin melko hyvälle mallille ja tänään ehti koko raamikas metsurijoukkomme työskentelemään aamuhämärästä iltahämärään saakka. Joka puolelta kuului sahan pärinää ja aina välillä jollakin saha hyytyi puolessa välin runkoa, vaikka tehoa niistä sahoista löytyi vaikka Kanadan punamäntyjen kaatoon. Varmasti jo tänä päivänä Stihl 170 tuli kaikille aivan tutuksi, kaikki muistavat sen tehokkaana harvennussahana... Käytössämme oli kolmenlaisia sahoja, tehokkaampia vain muuan kappale. Ne jotka eivät niitä ehtineet heti aamusta kaapaisemaan käteensä oli tyytyminen kotitarvesahoihin eli noihin sataseittemänkymppisiin tilhiin. Jo ekana työpäivänä alkoi näkyä eroja työparien nopeudessa muun muassa juuri sahoista ja työskentelypaikasta riippuen, käyttötuntuman löytymisen ja pinojen etäisyyden takia. Kaikki eivät nimittäin vielä kuulleet ettei kuitutavaraa tarvitse kantaa kauas samaan pinoon vaan pinoja saa olla ajouran vieressä tiheähkösti. Mutta pääasia on että kaikki saivat harjoitella omaan rauhalliseen ja turvalliseen tahtiin. Eihän ollut kyse kilpailusta työparien kesken.

3.päivä, torstai 1.12.2011
Toinen kunnon työpäivä ja entistäkin kokeneempana kaikki lähtivät metsään! Nyt ainakin allekirjoittaneella oli paremmin hengittävät aluskerrat ja maukkaammat eväät kun aiemmin. Oppia se kai tämäkin on edelliseltä päivältä. Nuotio oli mieleinen paikka aina väliin, kun hetken uupumus koitti. Mutta evästämään tänne ei tultu pelkästään. Kun hiki kuivaa, on jo aika siirtyä takaisin työhön. Päivä oli hivenen kosteampi kun edelliset, mutta edelleenki sateelta vältyttiin ja hyvä työmieli säilyi otaksuttavasti kaikilla. Tämä työpäivä olikin minulle yksintyöskentelyä, sillä työparini oli poissa. Se ei kuitenkaan minua yhtään haittannut, koska sain koko päivän käyttää sahaa eikä jäänyt aikaa haukotteluun kuten edellisenä päivänä, kun työparin kanssa sahailtiin vuorotellen. Työskentelyteho on silti vaatimattomampi kun yksin tekee, sillä aikaa meni kuiturankojen siirtelyyn enemmän. Päivän lopulla ei kuitenkaan sen kummemin väsyttänyt vaikka tekikin yksin koko päivän. Osassa muistakin työpareista oli toinen poissa. Varmaan kaikki paikalla olleet alkoivat olla päivän lopuksi perillä ensiharvennuksesta ja loput päivät ovat vain opitun iskostamista selkärankaan!

4.päivä, keskiviikko 7.12.2011
Viiden päivän työskentelytauko lusittu! Apeita kasvoja näkyy tauosta huolimatta. Ehkä juuri pikkuloma on aiheuttanut lomaltapaluumasennusta? Varsinkin kun piti palata oikeisiin töihin eli metsään sahaamaan. Maastossa oli nyt lunta ja ilmakin on edellis viikkoa pirtsakampi. Mielessä todella liikkui että nyt pitäisi jaksaa ottaa taas arjesta kiinni. Automatkalla kuviolle kone alkaikin käynnistyä ja väsymys ja muut haaveet omasta sängystä unohtuivat, kun oli niin hyvät jutut muutaman päivän eron jälkeen. Tänään opettaja mainitsi näyttökaadoista jotka arvioidaan. Halusimme omalta kohdaltamme työparini kanssa ne pois alta jo tänään vaikka näytön sai suorittaa myöhemminkin. Minua huvitti se, että en ollut saanut yhtään konkeloa aikaiseksi ensimmäisen työpäivän jälkeen, mutta heti näyttöpuusta tuli seuraava sellainen. Ei siinä mitään, kun lopulta puu kaatui turvallisesti ja hyvällä kaatokololla nurin! Turvallisuus ja oikeiden valintojen tekeminen oli näyttöä annetaessa tärkeintä. Allekirjoittaneella kehuja tuli työergonomiasta, vaikka vipukarsintatekniikassa oli vielä parannettavaa ja konkeloksi jäänyt puu oli hetkellinen riski työmaalla..

5.päivä, torstai 8.12.2011
Tänään olisi ollut siinä mielessä tärkeä työpäivä, että harjoiteltiin pinojen merkkausta maastoon. Toimenpiteelle löytyy varmasti parempikin nimi mutta mistäpä minä sitä tiedän kun en ollut paikalla kyseisenä työpäivänä. Siihen aikaan kun toiset kävelivät työmaalle, nukkui allekirjoittanut vielä kauneusuniaan, koska hänellä oli tärkeä meno puoliltapäivin. Ei siitä sen enempää. Työparini reenasi puolestaan tänään yksintyöskentelyä koko päivän. Kenellekään ei kuulema sattunut mitään erikoista. Jotkut suorittivat vielä näyttökaatoja. Kummeleita siteeraten ”normipäivä ” siis. Hyvä niin!

6. päivä, maanantai 12.12.2011
Oli viimeinen työpäivä ja tehtävänä oli ainoastaan viimeistellä pinot ja lohkot. Urhea taistelujoukkomme sai kokonaisuudessaan ehkä noin hehtaarin ensiharvennusta aikaiseksi. Ehkä ihan hyvä määrä kun otetaanhuomioon, että koko ryhmämme ei osallistunut hakkuulle, sahoja ei ollut kaikille ja joka päivä joku oli poissa. Lopussa allekirjoittaneelle sattui juuri ennen loppua läheltäpiti tilanne, kun pienehkö puu kaatuikin hieman väärään suuntaan ja lopulta latvus jäi vain metrin päähän toisen työparin jäsenestä. Kyllä siinä vähän sydän jätti lyöntejä väliin mutta onni oli matkassa, ettei olisi pahimmassa tapauksessakaan osunut kuin latvus ja sekin jäi onneksi vähän matkan päähän. Että pitikin tällainen huolimattomuus sattua ja vielä melkein viimeiselle puulle. Ehkä kuitenkin voin olla täysin sättimättä itseäni koska lopussa turvavälit olivat muutenkin olemattomat, kun useat työparit työstivät lähekkäin loppuun lohkojaan ja pieni kiire tuli tehdä ne valmiiksi ennen hämärää. Tähän ajatukseen ainakin päädyimme asiasta keskustellessamme. Joka tapauksessa mitään vakavaa ei sattunut ja työ saatiin tehtyä! Virheistä opitaan – tällä asenteella ei voi tulla kuin vain mainioita metsätalousinsinöörejä! Loppupuhelun ja arvion aika oli nuotiopaikalla viimeisenä ja tarkastettiin tavarat läpi että mitään ei jäänyt maastoon. Jokerina saimme arvuutella harvennuskertymän määrän työstämme. Tulos tulee sitten joskus kun puut viedään pois. Minä tietenkin olen oikeassa. Heitin kaverillekin veikkauksen häneltä kysymättä, kun hän ei ollut enää paikalla loppupäivästä. Jos minä en tiedä, niin sitten oikea tulos osuu hänelle.


Loppuarviona voisin omalta osaltani todeta, että ensiharvennusjakso oli mukavaa vaihtelua opiskeluarkeen ja siitä sai monenlaista hyötyä omaankin elämään. Sahaamisvarmuus sekä tietotaito ja sahausnopeus nousivat hyvin oleellisesti. Itselleni se oli erityisen hyvästä, sillä joululomalla oli tarkoituskena sahata omaa metsää myös. Ei ainakaan tarvitse epäröidä tarttua sahaan vaikkapa neuvoessa toisia, kun sellainen tilanne eteen tulee. Ainoastaan viimeisen päivän vaarapaikka jäi minulle hampaankoloon, mutta sekin on kaverin kanssa keskusteltu läpi. Nyt lähinnä naurattaa moinen muisto. Muillakin on varmasti hyviä ja ehkä salaisempiakin muistoja näiltä päiviltä, mutta ne jääkööt heidän tietoonsa.

Teksti: Esa Halonen, metsätaistelija 11IM