Määränpäässä ostimme kisapassit ja kisailuohjeet karttoineen, kisaisännät neuvoivat meidät majoitustiloihin joina toimivat luokkahuoneet. Samassa 30-hengen tilassa majoituimme yhdessä jo matkalla tutuksi tulleiden Tuomarniemen opiskelijoiden kanssa.
Vielä samana iltana oli edessä MEOLin hallituksen vuosikokous, jonka kesto venyikin lähelle puoltayötä. Tampereelle uudeksi MEOLin edustajaksi valittiin Tuukka Mäkiranta 11im–luokalta, onnittelut Tuukalle! Silja Markkola lupautui jatkamaan vielä kevääseen asti hallituksen rahastonhoitajana. Itse olen jäämässä vielä kolmannelle kaudelle SMULLin opiskelija-edustajaksi.
Ilta jatkui saunomisen, saunajuomien ja leppoisan yhdessäolon merkeissä. Tampereen porukka eksyi mm. paikalliselle Kluupeni -areenalle, jossa oli käynnissä hirmuiset reivi-bileet. Jossain vaiheessa tuli nukkumaankin käytyä, sillä aamulla sitä huomasi heränneensä ihan omalta pediltään, jona minulla näytti toimivan lattian pehmusteeksi laitettu takki sekä tyynynä toimiva villapaita. Aamu lähtikin yllättävän hyvin käyntiin jo klo 8 alkaneella aamupalalla Evon paikallisessa kouluruokalassa. Aamupalan jälkeen minä ja Kokkosen Pauli vakavoiduimme hetkeksi ja lähdimme yhteistuumin kohti majoitustiloja, edessä oli suksien huollot!
Lauantaiaamuna 10.00 opiskelijoiden SM-metsätaitokilpailut avasi kilpailujen johtajana toiminut Evon opettaja pitämällään puheellaan. Siinä käytiin läpi mm. kilpailurataa (7km hiihtolatu), sekä radan tehtävärastit (8kpl). Kilpailu käytiin perinteisellä tyylillä ja keli oli ladun kannalta lennokas suojasää. Kuitenkin heti startin jälkeen pumppu tuntui hakkaavan viimeisiään ja hiihtäminen kävi hyvin raskaaksi. Onneksi 1. tehtävä oli melko pian startin jälkeen. Puuston tilavuutta mittaillessa syke kerkesi tasaantumaan. Radan loppuosa sujui samaa kuviota toistaen ja loppu meni rutiinilla.
Edessä oli palkintojenjako, jossa pidin pienimuotoisen puheenkin SMULLin puolesta. Tulosten selvittyä tunsin että nyt lykästi oikein olan takaa ollessani yleisessä sarjassa toisella sijalla. Palkintojenjaossa itseäni ei sen sijaan lykästänyt, sillä pääpalkintona ollut uusi Stihlin moottorisaha jäi harmittavasti parinkymmenen pisteen päähän. Kokkosen Pauli kilpaili taitosarjassa ja sijoittui tuloksissa puolen välin tuntumaan. Arvokasta metsätaitokokemusta saimme molemmat lisää, sehän tässä on kaikista tärkeintä. Kehittävää on nähdä välitön palaute omiin mittaustuloksiin.
Lauantai-päivä jatkui kisailulajien merkeissä. Jo minun ja Paulin ollessani metsätaidoissa, oli Tampereen pojat ottaneet kolmoisvoiton metsurisaappaanheitosta Jyri Hakulisen johdolla. Seuraavana oli vuorossa Mölkky, jonka mestaruutta Tamk puolusti Nikkarilasta sen syksyllä napatessaan. Mölkyssä käytettiin kuitenkin Evon omia sääntöjä, jotka eivät olleet missään mielessä hyväksyttäviä. Protestit eivät auttaneet ja Poika riistettiin Tamkilta katkerasti pois jonnekin päin Suomea.
Kisailut olivat kuitenkin vielä kesken. Seuraavana lajina oli köydenveto, jossa joukkue oli 4xmies + 1x nainen. Myöskin tässä lajissa Tamkilla oli mestaruus viimekisoista puolustettavanaan. Kilpailut olivat kovia, ja kaksi kovinta pääsi finaaliin. Finaalissa taisteli Joensuu Tamperetta vastaan. Finaalin alku lähti lupaavasti käyntiin ja Tampere sai vedettyä Joensuun sakkia metritolkulla. Jossain vaiheessa pito kuitenkin loppui kesken ja Joensuu otti voiton, mutta ei millään helpolla. Tässä liki minuutin mittaisessa suorituksessa kannustusjoukoissa olleella kirjoittajalla lähti ääni huutamisesta.
Tampereen joukkue kisatunnelmissa.
Päivällinen maistui hyvälle koulun ruokalassa nautittuna. Fiilikset lähtivät taas verensokereiden mukana kaikilla jyrkkään nousuun. 
Edessä oli kisailulajeista vaativin; hankijalkapallo. Jalkapalloa tuli katsomaan myös entinen oppilaamme, nykyinen selväpäinen insinööri Perttu Teikari. Se jos mikä kertoo lajin arvostuksesta kun TAMKista valmistunut insinööri ajaa autolla kentän laidalle, kävelee kentän viereen ja pystyy aiheuttamaan selvinpäin hämmennystä Tampereen vastustajajoukkueille. Oliko kiinni tuurista, taidosta vai peräti metsän futsal -vuorojemme tuomasta kokemuksesta, mutta voittohan sieltä Tampereelle tulikin. Maalissamme ollut Jyri Hakulinen ei päästänyt ainuttakaan maalia taaksensa koko turnauksen aikana. Myös pelaajakonkarimme Joonas Vaaramaa säilytti kaikki luunsa ehjinä. Näin ei ole aina aivan ollut.Ilta jatkui voitonjuhlien merkeissä. Meillä Tampereen leirissä tunnelma oli katossa ja voitonmalja oli ansaittu. Illan ohjelmana oli järjestetty bussikyydit Lammin keskustaan ja tapahtuman kisapassilla pääsi ilmaiseksi sisään Lammin kuumimpaan bilepaikkaan: Lamminhoviin. Tanssilattia oli lauantai-iltana aivan tupaten täynnä vihreitä haalareita. Välillä tämä villiintynyt metsäkansa sai aikaan valtavia, koko baarin kiertäviä juna-ilmiöitä. Villejä oli myös tanssilattialle yllättäen ja aavistamatta syntyneet tanssiringit. Sinne pahaa-aavistamaton allekirjoittanutkin taisi kerran joutua, ei siitä sen enempää.. Bussi toi meidät takaisin ja saunominen jatkui Evon kampuksella. Aamutunneilla taisi väsymys kuitenkin viedä voiton ja nokoset ottivat vallan kisailijoista.
Aamu valkeni aamupala-huutoihin. Kiinteä ravinto tuntui taas yllättävän hyvältä tyhjässä mahalaukussa, vaikkei pahemmin syödessä maistunutkaan. Viimeisenä ennen kotiinlähtöä ollut palkintojenjakotilaisuus toi reilusti painoa Tamperelaisten retkireppuihin. Meno jatkui vielä bussissakin Tampereelle asti, joillakin kenties vielä siitäkin eteenpäin.
Nikkarilassa kesäkisoissa 2011 voitetut ja Evolla talvikisoissa 2012 menetetyt pojat odottavat taas ensi kisoissa..
Seuraavat metsäkisat Kesäkisat 2012 järjestetään ensi syksynä 4.-6.10. Tuomarniemellä Ähtärin suunnalla. Suosittelen lämpimästi myös uusia kisailijoita maistamaan metsäkisojen taikaa. Reissu odottaa kokijaansa!
Teksti ja kuvat: Juha Ruuska 09im
