Vuosi sitten näihin aikoihin sain kutsun keskustelemaan mahdollisesta harjoittelupaikasta kesäksi. Puhelu oli varsin helpottava, sillä olin ehtinyt jo stressata tulevan kesän harjoittelukuvioita. Olin aiempina kesinä ollut muun kuin metsäalan töissä ja koko harjoittelun suorittaminen oli jäänyt viime tinkaan eli kolmos- ja nelosvuoden väliseen kesä”lomaan”. Maaliskuun alussa varmistui että pääsen suorittamaan harjoittelua Mikon Metsäpalvelu Oy:n palvelukseen. Tamperelaisena olin tyytyväinen että harjoittelupaikka oli Pirkanmaalla ja pääsin juuri ykkösvaihtoehtooni.
Työt alkoivat vappuviikolla. Lunta oli vielä toisinpaikoin maassa kun raivaussaha raikui pitkin metsiä. Raivausta tuli tehtyä pääasiassa ennen kuin kevään istutuskiireet painoivat päälle. Istuttamista tulikin tehtyä pääasiassa koko kevät ja alkukesä. Harjoittelun alussa pääpaino olikin suorittavassa työssä. Kelit olivat kohdillaan melkein koko kesän ja istuttaessa saikin hyvän rusketuksen päälle. Työpäivät luonnonhelmassa kuluivat nopeasti ja olivat todella mukavaa vaihtelua aiempiin töihini, joita olin tehnyt lähinnä sisätiloissa.
Kesän edetessä pidemmälle ja istutuskiireiden vähitellen laantuessa pääsin enenevissä määrin tekemään myös toimihenkilötöitä. Metsäsuunnitelmien sekä kuviotietojen päivitys oli itselleni hyvin mieleistä puuhaa. Tässä hommassa myös suunnistustaidot kohenivat. Pääsin tekemään myös mm. motokontrolleja ja hakkuujäljen laadunarviointeja. Mittauspäivät venyivät usein 12 tuntisiksi, mitä ei kyllä työnlomassa edes huomannut.
Koko viiden kuukauden harjoittelu meni todella nopeasti ja pidin kaikista töistä mitä pääsin tekemään. Työssä parasta oli ehkä sen itsenäisyys ja vapaus. Ei ollut varsinaisesti työaikoja ja pääsi liikkumaan joka päivä ympäri Pirkanmaata ja muuallekin aina Parkanosta Mynämäelle. Pitää myös kehua työnantajaa joka on ehdottomasti paras mikä omalla työuralla on tullut vastaan. Kesän ainoat huonot puolet olivat siivekkäät inisijät ja paarmat.
Raivatessa oli toisinaan sen verran kylmä, että hanskat jäätyivät sahaan kiinni.
Teksti ja kuva: Aslak Sladey
